Olen ollut järjestämässä ja osallistumassa rakentavan vuorovaikutuksen kurssilla. Kurssi on ollut hyvin inspiroiva. Olemme harjoitelleet erilaisia vuorovaikutustilanteita joissa voimme ilmaista asioita haluamallamme tavalla.
Rakentavan vuorovaikutuksen periaate sisältää neljä kohtaa: havainto, tuntemus, tarpeet ja pyyntö. Näillä neljällä termillä voi olla myös toiset samaatarkoittavat nimet mutta ne käytännössä tarkoittavat samaa asiaa. Koko homman ideana on tulla tietoiseksi omasta sisäisestä prosessistaan niissä tilanteissa kun vuorovaikutusta tapahtuu. Meillä on siis tämän kautta mahdollisuus vaikuttaa siihen miten eri vuorovaikutustilanteet etenevät. Onko lopputulos negatiivinen vai onko se rakentavaa? Sen kautta että ymmärrämme itsemme kautta vuorovaikutuksen prosessin, voimme havaita saman toisissa ja se johtaa siihen että pystyy suhtautumaan toisen osapuolen näkemyksiin, tuntemuksiin ja tarpeisiin rakentavalla tavalla. Suosittelen kaikille, että käykää kurssilla koska sen kautta on mahdollista kehittyä vuorovaikutustilanteissa erilaisten ihmisten kanssa. Itse nautin kovasti kurssilla niistä hyvinkin intiimeistä keskusteluista aiemmin tuntemattomien ihmisten kanssa hyvin luottamuksellisessa ilmapiirissä joka rakentui rakentavan vuorovaikutuksen prosessin kautta! Olen nyt törmännyt tähän otsikon teemaan useassa eri yhteydessä. Olen istunut erilaisissa kokouksissa joissa on puhuttu tämän päivän yhteiskunnan tilasta ja siitä miten työttömiä kohdellaan täällä. Lähtökohtaisesti on olemassa kollektiivinen kokemus siitä että työtön työnhakija luetaan toisen luokan kansalaiseksi. Tämä kokemus tulee sekä työttömiltä itseltään mutta myöskin eri alojen asiantuntijoilta jotka ovat aihetta tutkineet. EAPN (European Anti Poverty Network) on julkaissut Niko Eskelisen ja Jiri Sirosen toimittaman Köyhyys - Syitä ja seurauksia - julkaisun jossa aihetta avataan hyvin kattavasti. Työttömyys ja köyhyys eivät suoraan korreloi toisiaan mutta fakta on se, että suuri osa työttömistä voidaan luokitella köyhiksi ja vähävaraisiksi.
Köyhyys ja työttömyys ovat suorassa ristiriidassa EU:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Isoina kysymyksinä ovat juuri se, mitä köyhyydelle ja työttömyydelle voidaan tehdä yhteiskunnan eri tasoilla? Jos tarkastellaan poliittista näkökulmaa niin ristiriitoja löytyy paljon. Tämän hetken poliittinen päätöksenteko pohjautuu hyvin puhtaasti taloudellisille arvoille. Toisena arvona tulee perässä ekologiset kysymykset. Sosiaalis-kulttuuriset arvot loistavat kauniisti poissaolollaan tämän hetken politiikassa. Eivät ne tosin siellä ole oikein olleetkaan missään vaiheessa, ainakaan niille kuuluvassa asemassa. .Tässä pohdiskelen verkostoitumisen näkökulmia. Olen aktivoitunut taas verkostoitumisessa ja mietin tässä miten voisin tehdä sitä jotenkin uudella otteella. Duunitorilta löytyi hyvä artikkeli aiheesta. Tärkein näkökulma artikkelissa oli se, että verkostoituessa meidän tulisi pyrkiä auttamaan muita sen sijaan että haalimme kontakteja itsellemme. Tämän voin täysin allekirjoittaa. Olen pyrkinyt aina hakemaan tätä näkökulmaa siinä kohtaa kun tutustuu uuteen ihmiseen. Löytyykö jokin yhteys toiseen juuri siitä näkökulmasta, että voisi olla jotenkin avuksi toiselle. Toisinaan apu voi tulla omasta osaamisesta tai vaihtoehtoisesti joltain toiselta ihmiseltä jonka tuntee. Toisen osapuolen kanssa keskusteltaessa tulee kuitenkin eteen haaste siitä minkä luonteiseksi keskustelu muodostuu.
Neuvotaan, että tulisi keskustella ongelmista jotta niihin voisi tarjota omaa apuaan. Herää kuitenkin kysymys että onko se hedelmällistä vuorovaikutusta kun keskustellaan ongelmista? Siinä kohtaa keskustelu kääntyy sellaiseksi yhteiseksi valittamiseksi siitä miten huonosti jokin asia on. Ehkä se on jotenkin luonteenomaista meille Suomalaisille? Voisimmeko löytää jonkin toisen tavan saavuttaa yhteys toiseen henkilöön? Olen itse pyrkinyt siihen että keskustelu johtaisi minut auttamaan toista löytämään vastaukset itsestään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kykenee auttamaan toista pureutumaan ongelman syihin niin että vastaus syntyy intuitiivisesti. Pyrin harjoittamaan tätä tapaa myös omassa elämässäni. Mielessä pyörii jokin kysymys johon luontaisesti hakee vastausta toisilta ihmisiltä. Kuitenkin kun pyrkii tarpeeksi syvään yhteyteen itsensä kanssa niin vastaukset yleensä tulevat sitä kautta niin että ei edes tarvitse keskustella toisten kanssa ongelmista. Jos haluaa varmuuden vastaukselle niin siitä voi keskustella toisen kanssa. Miten sitten aktivoimme tällaisen sisäisen hakukoneen... ja miten sen liittyy verkostoitumiseen? Menetelmiä tähän työskentelyyn on monia. Kuitenkin oleellisin asia niissä kaikissa on pysähtyminen, itsensä kuuntelu, tuntemusten havainnointi sekä itsensä tuntemisen oppiminen. Ihmisen keho on mielenkiintoinen koneisto. Se antaa jatkuvasti tiedostettuja ja tiedostamattomia signaaleja. Pystymmekö havainnoimaan ne? Pystymmekö kuuntelemaan kehoamme? Kun osaamme tiedostaa paremmin kehoamme, olisi hyvä tietää mitä eri tuntemuksille voi tehdä. Itse käytän Self Transformation-menetelmää, jonka avulla kehon signaaleja pystyy havaitsemaan paremmin ja sen jälkeen niitä pystyy prosessoimaan. Tämän menetelmän avulla on mahdollista päästä eroon erilaisista sisäisistä esteistä, kiputiloista, peloista, yms jotka estävät meitä toimimasta kokonaisvaltaisesti. En tässä avaa menetelmää sen enempää. Tulen kirjoittamaan siitä oman blogi-kirjoituksen. Viimeiseksi, miten voimme siis verkostoitua toisten ihmisten kanssa syvemmällä tasolla? Vastaus tähän on yksinkertainen: tuntemalla itsemme paremmin, olemalla sinut itsemme kanssa ja luomalla tietoisesti syvempiä yhteyksiä toisten ihmisten kanssa. Olen itse havainnoinut Yksi hienoimmista työkaluista joita olen viime vuosina opiskellut ja käyttänyt erilaisissa yhteisöissä on RATKO-malli. Ratko on osallistavaa työn muotoilua. Siinä lähtökohtana on luoda työyhteisön jäsenien osaamisesta ja työtehtävistä avoin esitys jota työyhteisö lähtee sitten itse muotoilemaan. Ratko-työskentelyn kautta osallistujat pystyvät hahmottamaan helpommin omat sekä toisten roolit ja työtehtävät ja niitä voidaan muotoilla kunkin yksilön kykyjen ja työkuormituksen mukaan. RATKO on Vamlaksen kehittämä malli. RATKO-mallista voi lukea lisää täältä. Oikotien kirjoitti samasta aiheesta hyvän artikkelin. Omia työtehtäviä on välillä hyvä tarkastella siitä näkökulmasta, miten ne vaikuttavat työhyvinvointiin. On hyvä tehdä tätä pohdintaa yhteisesti omassa työyhteisössä koska sieltä löytyy yleensä parhaimmat ratkaisut niin, että jokainen yhteisön jäsen voi luoda itselleen ja jäsenet toisilleen sovitetut työroolit ja niiden sisällöt. Työn muotoilu (job design) tarkoittaa muutosta työn organisoinnissa. Tavallisin työn muotoilun tapa on lisätä tai vähentää työntekijän tehtäviä (esim. lisätä tai vähentää siistijän siivottavia kohteita). Toisaalta tehtävien vaativuustasoa voidaan nostaa tai laskea (esim. asettamalla työntekijä esimiesasemaan tai antamalla työntekijän vastuulle aiempaa laajempi työprosessi). Usein nämä työpajat johtavat mahtaviin oivalluksiin työyhteisön toiminnasta ja merkityksestä. Tyypilliset kommentit ovat: En ole aiemmin tajunnutkaan kuinka paljon erilaisia työtehtäviä kolleegoillani on. Tai: Nyt vasta ymmärrän mitä kaikkia töitä meidän organisaatiossa tehdään. Vetämäni työpajat ovat usein johtaneet siihen että on alettu keskustelemaan siitä mikä on organisaation tarkoitus ja miten organisaatiossa sen määrittelemiä arvoja käytännössä toteutetaan. Yleensä työpajat johtavat myös siihen, että halutaan lähteä uudelleen tarkastelemaan yhteisön missiota ja arvoja sekä miettimään miten yhteisö käytännössä määrittelee strategian johon kaikki sen jäsenet voivat helposti osallistua. Työnkuvan rakentamiseen kuuluu RATKOssa neljä vaihetta:
Minulta voi tilata RATKO-työpajan. Suosittelen sen toteuttamista jos työyhteisössä on yhtään epäselvyyttä ihmisten rooleista tai jos työyhteisöstä löytyy sellaisia henkilöitä jotka kokevat, että heidän työkuvansa on liian laaja ja se rasittaa heitä. RATKO auttaa monenlaisiin yhteisön haasteisiin hyvin läpinäkyvällä ja osallistavalla tavalla. Alla olevilla videoilla kerrotaan tarkemmin RATKOSTA. Olen tässä 2017 syksyllä lapsen päivähoitoon saattamisen jälkeen taas päässyt täysillä keskittymään omiin kiinnostuksen kohteisiini. Lähdin pohtimaan omaa elämää ja työuraa puhtaalta pöydältä. Toisaalta on tässä matkan varrella tullut tehtyä monenlaisia asioita, myös lasten hoidon sivussa. Kuitenkin lähdin pohtimaan omaa tilannettani täysin uudesta näkökulmasta. Jungin näkemyksen mukaan me aikuistumme vasta n. 40 vuotiaina. Tässä 40v kynnyksellä sitä miettii että mitä sitä tulisi tehtyä sitten aikuisena.
Ensin päätin keskittyä uuden oppimiseen. Olen työskennellyt 10 vuotta IT-alalla erilaisissa asiantuntijarooleissa ja pitkän tauon jälkeen mietin olisiko sieltä käsin löydettävissä jotain vielä kokematonta intohimon lähdettä. En itse ole mielestäni kovin visuaalinen ihminen mutta olen aina halunnut oppia jotain siitä. Siksi ilmoittauduinkin työttömille järjestettäviin Adoben ohjelmistojen kursseille. Kävin peruskursseja läpi ja itse innostuin eniten InDesign-taitto-ohjelmasta joten ilmoittauduin heti työväenopiston jatkokursseille koska haluan oikeasti oppia tekemään paremmin erilaisia töitä sekä printtipuolelle, että webbiin. Kävin myös Weebly-kurssin joka oli myös hurjan innostavaa koska olen rakentanut ja ylläpitänyt useita Wordpress-sivustoja mutta Weeblyn avulla on kyllä huomattavan paljon helpompaa rakentaa visuaalisesti näyttävät sivut suhteellisen monimutkaisillakin rakenteilla. Teinkin kahdet sivut jo heti muutaman päivän aikana ja nämä minun omat sivut ovat jo kolmannet. Siitä nousi yksi mahdollisuus: voisin helposti tehdä sivustoja erityisesti pienille yrityksille tai yhteisöille. Toista kuukautta mennään ja olen jo tähän mennessä oppinut graafista alaa, tehnyt useamman nettisivuston, opiskellut työn vaativuuden arviontia, verkostoitunut ja tutustunut uusiin ihmisiin, kehittänyt omaa myytävää palvelutarjontaa, kehittänyt osuuskunnan toimintaa, suunnitellut osuuskunnan uutta palvelua, käynyt luennoimassa jakamistaloudesta, tehnyt henkilöbrändäystä vaimon yritystoiminnalle, virittänyt sosiaalisen median viestintää, aloittanut vertaistukivalmennuksen ryhmässä ja ollut mukana perustamassa yrittäjyydestä kiinnostuneiden vertaisryhmää. On siis kova innostus päällä ja ajatukset auki joka suuntaan! Vertaisryhmävalmennuksen hyviä anteja oli esimerkiksi se, että on hyvä pitää kaikki tiet mahdollisuutena. Voi olla samaan aikaan kiinnostunut yrittäjyydestä, tehdä työhakemuksia kiinnostaviin työpaikkoihin ja miettiä opiskeluja. Yrittäjyys on hyvä mahdollisuus mutta samalla riski koska yrityksen kassavirta pitää rakentaa. Siksi on kannattavaa esim tehdä osa-aikatöitä ja samalla edistää omaa yritystoimintaa. Ei välttämättä mikään kevyin vaihtoehto mutta mahdollisuus jota täytyy pohtia. Tällä hetkellä minua kiinnostaa luoda yhteisöille tarjottavaa palvelukokonaisuutta jossa mietitään yhdessä asiakkaan kanssa yhteisön tarkoitusta, työntekijöiden omia rooleja organisaatiossa sekä omien työtehtävien vaativuuksia ja työnmuotoilun mahdollisuuksia. Oman työni alustana toimii SAAREMME Lähiosuuskunta johon on kerääntynyt mielenkiintoinen porukka erilaisia hyvinvoinnin asiantuntijoita ja joiden kanssa olemme käynnistäneet yhteisten palvelujen kehittämisen. On mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan asiat kehittyy. Monta tietä on jo auennut ja nyt täytyy vaan pitää mieli, sydän ja tahto avoinna jotta tulevaisuus voi tapahtua tässä hetkessä. Haluan täällä kertoa asioista jotka kiinnostavat minua ja joihin törmään päivittäin omassa elämässäni.
Viime aikoina olen pohtinut kysymystä työidentiteetistä ja omasta profiilista. Mitä se oikeastaan on ja miten me sitä ilmennämme jokapäiväisessä elämässä? Myös kysymys siitä mikä on oma identiteetti ja onko sillä eroa työidentiteettiin on kiehtova. Nämä kysymykset heräsivät mielessäni kun osallistuin työnhakijoille suunnattuun vertaistukivalmennukseen. Ensimmäisenä päivänä meitä pyydettiin olemaan kertomatta mitään omasta työ- tai opiskelutaustasta. Tämä oli aluksi helppoa kun istuimme yhdessä huoneessa jossa meidän valmentaja kertoi siitä miten meidän valmennus-rupeama etenee. Sitten kun menimme yhdessä porukalla syömään, asiat meni mielenkiintoisiksi. Keskustelimme siitä miten me yleensä ilmennämme itseämme oman työminän kautta. Haluamme kertoa siitä mitä teemme työksemme koska se on meille niin tärkeää. Mutta onko tämä sitten se mistä haluamme puhua tai onko tämä se miten haluamme aina profiloitua keskusteluissamme toisten kanssa? Jos meiltä rajoitetaan se, että emme voi identifioitua työn tekemisen kautta niin mistä me sen jälkeen puhumme? Menemmekö silloin toisten kanssa henkilökohtaisemmalle tasolle vai puhummeko vain säästä tai jostain muusta arkipäiväisestä? Itseäni kiinnostaa erityisesti toisen ihmisen kohtaaminen syvemmällä tasolla ja sitä kautta myös itsen kohtaaminen syvemmällä tasolla. Tapahtuiko sitten näin? Ehkä se jotenkin meni niin. Ainakin seuraavana päivänä kun saimme vihdoin puhua myös työhistoriastamme ja opinnoistamme, tuntui siltä että yhden päivän tutustumisen jälkeen koki tuntevansa toiset mukanaolijat paremmin. Emme olleet keskustelleet vain arkisen työprofiilimme kautta vaan kohdanneet toisemme ehkä syvemmällä tasolla. Tämä on tietysti minun subjektiivinen kokemus mutta ainakin tuntuu, että odotan innolla seuraavia tapaamisia! Jätän nämä kysymykset nyt elämään ja vastailen niihin myöhemmin tulevissa kirjoituksissa. Tämä on ensimmäinen blogipostaus
Aloitan nyt kirjoittamaan blogia jota olen suunnitellut jo pitkään. Nämä kirjoitukset ovat osa verkkosivujani jotka toimivat tietolähteenä minusta. Olen koonnut tänne oman työhistoriani, osaamiseni, kiinnostukseni sekä esittelen palveluita joita pystyn toteuttamaan. Olen työkseni tehnyt monenlaisia asiantuntija-tehtäviä sekä perehtynyt erilaisiin (työ)elämän ilmiöihin ympäri maailmaa. Uskon että tulevaisuudessa olemme yhä enemmän maailmankansalaisia monessa eri merkityksessä ja siksi oma näkemykseni elmästä perustuu universaaleihin arvoihin jotka on tunnistettavissa missä tahansa olemme ja mitkä tahansa meidän näkemyksemme ovat elämästä ja ihmisyydestä. Itse heräsin miettimään työn ja työn ulkopuolisen elämän suhdetta ja merkityksellisyyttä oikeastaan heti kun siirryin työelämään. Välittömästi eri kokemusten kautta huomasin erilaisia piirteitä siitä miten ihmiset toimivat ja käyttäytyvät työssä ja vapaa-ajalla. Nämä pohdinnat johtivat minut tutkimaan asioita tarkemmin ja johti seuraavanlaisiin oivalluksiin ja toteamuksiin:
Näistä teemoista aion kirjoittaa täällä blogissa. Yritän tuoda erilaisia näkökulmia juuri siihen miten voimme muovata itseämme, työtämme ja koko elämää niin että voimme elää harmoniassa kaiken kanssa. Ei mikään helppo tehtävä tai asia käsitellä mutta uskon että tämä on sellainen näkemys jota tarvitaan yhä enemmän ja enemmän maailmassa. Siihen pyrin antamaan mukaan oman pienen näkemykseni. Toivottavasti saat jotain irti näistä kirjoituksista. |
KirjoittajaYrittäjyydestä ja osuustoiminnasta innostunut totuuden etsijä. Kirjasto
June 2018
Kategoriat
All
|