Olen nyt törmännyt tähän otsikon teemaan useassa eri yhteydessä. Olen istunut erilaisissa kokouksissa joissa on puhuttu tämän päivän yhteiskunnan tilasta ja siitä miten työttömiä kohdellaan täällä. Lähtökohtaisesti on olemassa kollektiivinen kokemus siitä että työtön työnhakija luetaan toisen luokan kansalaiseksi. Tämä kokemus tulee sekä työttömiltä itseltään mutta myöskin eri alojen asiantuntijoilta jotka ovat aihetta tutkineet. EAPN (European Anti Poverty Network) on julkaissut Niko Eskelisen ja Jiri Sirosen toimittaman Köyhyys - Syitä ja seurauksia - julkaisun jossa aihetta avataan hyvin kattavasti. Työttömyys ja köyhyys eivät suoraan korreloi toisiaan mutta fakta on se, että suuri osa työttömistä voidaan luokitella köyhiksi ja vähävaraisiksi.
Köyhyys ja työttömyys ovat suorassa ristiriidassa EU:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Isoina kysymyksinä ovat juuri se, mitä köyhyydelle ja työttömyydelle voidaan tehdä yhteiskunnan eri tasoilla? Jos tarkastellaan poliittista näkökulmaa niin ristiriitoja löytyy paljon. Tämän hetken poliittinen päätöksenteko pohjautuu hyvin puhtaasti taloudellisille arvoille. Toisena arvona tulee perässä ekologiset kysymykset. Sosiaalis-kulttuuriset arvot loistavat kauniisti poissaolollaan tämän hetken politiikassa. Eivät ne tosin siellä ole oikein olleetkaan missään vaiheessa, ainakaan niille kuuluvassa asemassa. .Tässä pohdiskelen verkostoitumisen näkökulmia. Olen aktivoitunut taas verkostoitumisessa ja mietin tässä miten voisin tehdä sitä jotenkin uudella otteella. Duunitorilta löytyi hyvä artikkeli aiheesta. Tärkein näkökulma artikkelissa oli se, että verkostoituessa meidän tulisi pyrkiä auttamaan muita sen sijaan että haalimme kontakteja itsellemme. Tämän voin täysin allekirjoittaa. Olen pyrkinyt aina hakemaan tätä näkökulmaa siinä kohtaa kun tutustuu uuteen ihmiseen. Löytyykö jokin yhteys toiseen juuri siitä näkökulmasta, että voisi olla jotenkin avuksi toiselle. Toisinaan apu voi tulla omasta osaamisesta tai vaihtoehtoisesti joltain toiselta ihmiseltä jonka tuntee. Toisen osapuolen kanssa keskusteltaessa tulee kuitenkin eteen haaste siitä minkä luonteiseksi keskustelu muodostuu.
Neuvotaan, että tulisi keskustella ongelmista jotta niihin voisi tarjota omaa apuaan. Herää kuitenkin kysymys että onko se hedelmällistä vuorovaikutusta kun keskustellaan ongelmista? Siinä kohtaa keskustelu kääntyy sellaiseksi yhteiseksi valittamiseksi siitä miten huonosti jokin asia on. Ehkä se on jotenkin luonteenomaista meille Suomalaisille? Voisimmeko löytää jonkin toisen tavan saavuttaa yhteys toiseen henkilöön? Olen itse pyrkinyt siihen että keskustelu johtaisi minut auttamaan toista löytämään vastaukset itsestään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kykenee auttamaan toista pureutumaan ongelman syihin niin että vastaus syntyy intuitiivisesti. Pyrin harjoittamaan tätä tapaa myös omassa elämässäni. Mielessä pyörii jokin kysymys johon luontaisesti hakee vastausta toisilta ihmisiltä. Kuitenkin kun pyrkii tarpeeksi syvään yhteyteen itsensä kanssa niin vastaukset yleensä tulevat sitä kautta niin että ei edes tarvitse keskustella toisten kanssa ongelmista. Jos haluaa varmuuden vastaukselle niin siitä voi keskustella toisen kanssa. Miten sitten aktivoimme tällaisen sisäisen hakukoneen... ja miten sen liittyy verkostoitumiseen? Menetelmiä tähän työskentelyyn on monia. Kuitenkin oleellisin asia niissä kaikissa on pysähtyminen, itsensä kuuntelu, tuntemusten havainnointi sekä itsensä tuntemisen oppiminen. Ihmisen keho on mielenkiintoinen koneisto. Se antaa jatkuvasti tiedostettuja ja tiedostamattomia signaaleja. Pystymmekö havainnoimaan ne? Pystymmekö kuuntelemaan kehoamme? Kun osaamme tiedostaa paremmin kehoamme, olisi hyvä tietää mitä eri tuntemuksille voi tehdä. Itse käytän Self Transformation-menetelmää, jonka avulla kehon signaaleja pystyy havaitsemaan paremmin ja sen jälkeen niitä pystyy prosessoimaan. Tämän menetelmän avulla on mahdollista päästä eroon erilaisista sisäisistä esteistä, kiputiloista, peloista, yms jotka estävät meitä toimimasta kokonaisvaltaisesti. En tässä avaa menetelmää sen enempää. Tulen kirjoittamaan siitä oman blogi-kirjoituksen. Viimeiseksi, miten voimme siis verkostoitua toisten ihmisten kanssa syvemmällä tasolla? Vastaus tähän on yksinkertainen: tuntemalla itsemme paremmin, olemalla sinut itsemme kanssa ja luomalla tietoisesti syvempiä yhteyksiä toisten ihmisten kanssa. Olen itse havainnoinut |
KirjoittajaYrittäjyydestä ja osuustoiminnasta innostunut totuuden etsijä. Kirjasto
June 2018
Kategoriat
All
|